Pitkän päivän jälkeen viimein näköetäisyydellä siintävä Oma Koti.
Juuri omalle pyörälle sopiva kolo pyörätelineessä.
Laukusta ensietsimällä löytyvä kotivain.
Ruoan tuoksu rappukäytävässä. Tietysti silloin kun se leijailee Omasta Kodista.
Eikä haittaa, jos rappukäytävän täyttävä tuoksu vivahtaa kaaliin.
Ei lainkaan. Sillä silloin vastassa on todennäköisesti lautasellinen puhdasta onnea.
Penne broccolo romanesco & pancetta - Pennepastaa romanesco kukkakaalilla (2 hengelle)
1 romanesco (eli roomalainen!) kukkakaali
100 g pancettaa tai pekonia
oliiviöljyä
pecorino -juustoa
suolaa
(yksi pieni peperoncino)
200g Penne -pastaa
kourallinen karkeaa suolaa pastan keitinveteen
1. Pese ja pilko kukkakaali pienemmiksi paloiksi, kukinnot ja kantaosat erikseen. Keitä ensin kantaosat suolatussa vedessä, kunnes kaali on niin pehmeää, että haarukka uppoaa ongelmitta. Nosta sitten kannat reikäkauhalla pois vedestä erilliseen kulhoon ja laita kukinnot vuorostaan hetkeksi kiehumaan. Poista kukinnot kun ne ovat juurikin al dente eli vielä pikkaisen rapsakoita.
* HUOM! Jos aikataulu ja nälkä vaativat, heitä koko kaali kerralla kiehumaan, ja muussaa haarukalla osa kaalista myöhemmin paistinpannulla.
2. Leikkaa pancetta pienemmiksi paloiksi, ja kypsennä sen pinta kullanruskeaksi (runsaassa.. - ks. kuva) oliiviöljyssä isolla paistinpannulla. Jos haluat lisätä hieman chiliä, ripottele myös peperoncinoa pancettan joukkoon pannulle.
3. Soseuta kukkakaalin kantaosat sauvasekottimella. Soseen ei tarvitse olla tasaista, vaan siihen voi hyvinkin jättää hieman purtavaa mukaan.
4. Kun pasta on kiehumassa, lisää paistinpannulle pancettan sekaan kukkakaalisose (vetreytä sitä kauhallisella pastan keitinvettä) sekä kukkakaalin kukinnot. Anna soseen pikkaisen porista pastaa odotellessa.
5. Kun pasta on kypsää, kaada jemmaan lasillinen keitinvettä ja pyöräytä pasta sitten lävikön kautta paistinpannulle kukkakaalin ja pancettan joukkoon. Nosta levyn lämpötilaa ja uita pasta kauttaaltaan ihanassa kukkakaalimeressä. Tsekkaa suolatilanne ja lisää hieman keitinvettäkin, jos tilanne näyttää turhan kuivalta.
6. Kun annokset on lautasella, kaada päälle vielä hieman oliiviöljyä ja raasta päälle kunnon satsi pecorinoa.
Ah, buon appetito!
Teksti löytyy täältä.
Mitä, mitä, miten on mahdollista, että löydän blogiisi vasta nyt? :) Olen kuola valuen lukenut näitä reseptejä. Ihan pakko kokeilla ainakin yllä olevaa reseptiä ja kukkakaalipohjapizzaa! Olen kuvien perusteella jo varma, että ne maistuu superhyville. :)
VastaaPoistaOi Kata - mahtavan kiva että löysit perille ilahduttamaan tällä supermukavalla viestillä!! Iso kiitos ja tervetuloa visiitille jatkossakin!
PoistaOmnom, tää on ehdottomasti yksi parhaista tavoista käyttää parsakaalia! (Kukkakaali vai parsakaali? Sekoilen näiden nimien kanssa)
VastaaPoistaOlen ihan samoilla linjoilla - myös sen suhteen, että mulla ei ole höppäsen pöläystä siitä mitä kaalia tämä romanesco oikein on, kukkaa vai parsaa?! Mutta, koska ihan oikeaa Romanescoa löytyy ehkä kerran vuodessa, niin olkoon molempi parempi. Hyvä tulee aina, kunhan ei ole keräkaalia. (Ja sekin olisi varmaan ihan jees.)
PoistaKuullostaa ja näyttää herkulliselta!!
VastaaPoistaKiva kuulla Nonna! Lupaan, että makukin on kohdallaan!
PoistaOstin tuollaisen vihreän kaunottaren jo monta viikkoa sitten ja nyt löysin tämän reseptin. Tuotos odottaa vielä vaimon kotiinpaluuta, mutta pikaisella maistolla voin todeta että ollaan jännän äärillä. Eli luulen saavamme hyvän aterian ja uuden kokemuksen.
VastaaPoistaOstin tuollaisen vihreän kaunottaren jo monta viikkoa sitten ja nyt löysin tämän reseptin. Tuotos odottaa vielä vaimon kotiinpaluuta, mutta pikaisella maistolla voin todeta että ollaan jännän äärillä. Eli luulen saavamme hyvän aterian ja uuden kokemuksen.
VastaaPoista