Nämä sanat ovat suorastaan le-gen-daarisia, sillä lapsena kehittämältäni tutkalta ei jäänyt huomaamatta pieninkään häivähdys minkäänlaisesta selleristä, joka yritti uida soppiini. Nykyään olen tuosta kammostani jo vapautunut, mutta silti hyvin usein keräilen vihanneslaatikon pohjalle liiskaantuneita sellerinvarsia ja lehtiä hyvän aikaa parasta ennen -päiväyksen jälkeen.
Niin kävi nytkin. Eivät olleet varret enää kovin terhakoita, mutta soppaan ne olivat kuitenkin aivan täydellisiä.
Ja kenenpä muunkaan puoleen kääntyä kun soppahammasta kolottaa, jos ei toscanalaisten emäntien - tai tässä tapauksessa karjapaimenten.
Acquacotta eli kypsennetty vesi -niminen keitto kun on perimätiedon mukaan kotoisin Maremman alueelta Toscanan rantaviivan tuntumasta. Tämä Liguriasta aina Lazioon asti ulottuva, alun perin hyvin soinen ja vetinen kaistale maata on vanhastaan aluetta, jolla Italian omat cowboyt (i butteri) paimensivat isosarvisia maremmana -nautoja.
Siellä soisilla seuduilla pistettiin sitten illalla tuli nuotioon, ja keiteltiin tällainen keitto siitä mitä sato kulloinkin tarjosi.
Ja vähän samaan tapaan minäkin onnistuin keräilemään keittiön jemmoista juuri oikeanlaisen hävikkisadon.
Acquacotta (2 hengelle)
2 keskikokoista sipulia
3 porkkanaa
sellerin "sydän" tai 2 isoa sellerinvartta lehtineen
1 peperoncino
400 g kuorittuja tomaatteja tai tomaattimurskaa
1l kasvislientä
2 kananmunaa
kourallinen tuoretta basilikaa
(1 tl suolaa)
reilusti raastettua pecorinoa
4 palaa hieman kuivahtanutta vaaleaa leipää
1. Leikkaa sipulit ohuiksi siivuiksi, kaada kattilaan oliiviöljyä niin että pohja peittyy ja laita sipulit kattilaan pehmenemään oliiviöljyssä ihan hiljalleen.
2. Kuori ja pilko sellerit ja porkkanat; sellerit ohuehkoiksi siivuiksi ja porkkanat pieniksi paloiksi.
Kun sipulit ovat pehmenneet (mutta eivät käristyneet!), lisää sipulien joukkoon selleri ja porkkana, ja anna porista hissukseen kunnes porkkanat ovat lähes kypsiä.
3. Lisää kattilaan tomaatti, suola, basilika ja murskattu pieni peperoncino. Lämmitä toisella levyllä kasvislientä, ja lisää sitä kattilaan pitkin kypsennystä, jotta koostumus pysyy keittomaisena. Anna keiton pulputella tunnin ajan.
4. Leikkaa vaaleasta leivästä kaksi pientä siivua per syöjä, ja paahda leivät rapeiksi leivänpaahtimessa. Aseta paahdetut leipäviipaleet keittolautasen pohjalle ja raasta niiden päälle kunnon keot pecorino -juustoa.
5. Riko kananmunat pieneen kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki haarukalla. Sekoita sitten kananmunat puuhaarukalla vatkaten keiton joukkoon (jos tämä tuntuu liian extremeltä, voin ilokseni luvata, että soppa maistuu mainiosti myös ilman kananmunaa!). Sammuta sitten levy ja anna keiton hetken asettua.
6. Kauho soppa-annokset keittolautaselle paahdettujen leipien päälle ja käy rohkeasti lusikoimaan!
Buon appetito!
YouTube -esittelyn mukaan tämä Maremman alueelle omistettu kansanlaulu on peräisin 1800-luvun alkupuolelta.
"Tutti mi dicon Maremma, Maremma...
Ma a me mi pare una Maremma amara
L'uccello che ci va perde la penna
Io c'ho perduto una persona cara.
Sia maledetta Maremma Maremma,
sia maledetta Maremma e chi l'ama.
Sempre mi trema 'l cor quando ci vai
Perché ho paura che non torni mai."
"Kaikki puhuvat kaihoten Maremmasta..
Mutta minulle Maremma on täyttä tuskaa.
Siellä linnut menettävät sulkansa,
minä menetin Maremmalle rakkaani.
Kirottu Maremma.
Kirottu Maremma ja kaikki jotka sitä rakastavat.
Sydän kurkussa aina kun sinne palaat,
peloissani, että jäät sille tielle."
Tuolloin tuohon malariahyttysten ja ryövärien luvattuun maahan ei kovin mielellään rakkaitaan päästetty.
Hassua. Itse vietän alueella nyttemmin kesälomien kauneimmat hetket.
Ajat ovat muuttuneet. Onneksi toisinaan myös parempaan.
Mielenkiintoinen blogi sulla! Sait juuri yhden lukijan lisää..
VastaaPoistaVoi miten kiva kuulla! Kaunis kiitos ilahduttavasta kommentistasi Jokihaka!
PoistaTäällä taas vesikielellä (slurps). PS: Blogissani on tunnustus sinulle =).
VastaaPoistaIiiik, kiitos! Muistin juuri, että olin ihan unohtanut erään haasteen... Toivottavasti nyt ei tule koivuniemenherraa....?
Poista