Tässä vuosien varrella on nimittäin päässyt käymään niin ikävästi, ettei tällaiselle muinaiselle buffet -pöytien syömäkuningattarelle enää maistu ihan mikä tahansa. Edes rekkamiehelle sopiva annoskoko ei ole vuosiin ollut täydellisen ravintola-aterian tae.
Se on niin väärin.
Ja mikä ikävintä, minusta on tullut myös aika valitettavan kriittinen.
Siis minusta, joka rakastan ruokaa yli kaiken.
Se ei ole kerta kaikkiaan reilua.
Niinpä löydän itseni hieman tukalasta tilanteesta sen suhteen, mitä italialaiseksi itseään kutsuvan ravintolan ruoalta saa kohtuudella vaatia.
Peston, aurinkokuivattujen tomaattien, pinjansiementen ja oliivien lisäksi, tietysti.
Nehän nimittäin näyttävät riittävän tekemään ruokalistasta italialaisen lähes paikassa kuin paikassa.
Päätin kuitenkin rohkaistua ja ottaa kynän käteen sekä askeleen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ravintolakäynnistä kirjoittamalla. Kun siihen tuli niin sopiva mahdollisuus visiitillä helsinkiläiseen italialaisravintolaan Italoon, joka on avattu Forumin kauppakeskuksen vastaremontoituun ylimpään kerrokseen.
Sillä eikö se mennyt niin, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Ja niin kauan kuin on toivoa, on mahdollisuus, että joku päivä elämä yllättää iloisesti.
Vaikkapa lähes täydellisellä italialaisravintolalla täällä Helsingissä.
No. Totuuden nimissä on sanottava, että kun selvisi, että kyseessä on vihreän bonuskortin ravintola, odotuksen taso asettui asteikolle maltillinen.
Tai oikeastaan sen alle.
Se on kauheaa. Mutta niin se menee.
Eikä siinä kamalasti auttanut se, että ravintola oli oikeinkin sievä ja viihtyisä, ei siis lainkaan kauppakeskusmainen.
Ja suomalais-italialainen joukkomme mahtui sinne syömään sen kummemmin etukäteen varaamatta.
Se se vasta sydäntä lämmitti.
No mutta siihen tärkeimpään, eli ruokaan.
Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Sen lisäksi, että Italossa oli tarjolla tietysti pizzaa (sitä asiakkaat näyttivät ennen kaikkea myös tilaavan), mukavasti tablettiin mahtuvalla ruokalistalla oli maltillisesti vaihtoehtoja italialaisaterian pääkategorioista; antipasti (alkuruoka), insalate (salaatti, joka oli taipunut ruokalistalla saladeksi selvyyden (?) vuoksi), pasta, carne&pollo (liha&kana), contorni (lisuke), ravioli&risotto, pesce (kala) ja dolci (jälkiruoat).
Lähempi tarkastelu sen kuitenkin taas paljasti, että ihan oikeiksi italialaisiksi annoksiksi luettavia pääruokia oli aika kiltisti laskettuna viisi.
Mutta, olihan niissä muissa annoksissa sitten niitä aurinkokuivattuja tomaatteja. Ja pinjansiemeniä.
 |
| Hupsista! Sardinialaiskaverien mukaan yksi osa Italiaa tuppaa monilta kartantekijöiltä unohtumaan.. |
Viinilista näytti harvinaisen symppikseltä - ainakin tällaisen karttoja rakastavan viininoviisin silmiin. Ja viinejä oli valittavana mukavan monipuolisesti eri puolilta Italian niemimaata.
Lasillisen ja pullon välimaastoon oli poikkeuksellisesti tarjolla annoskooksi myös karahvillinen (0,36l) viiniä. Se oli ainakin itselleni mukava uutuus kotimaan ravintoloissa.
Listalla oli miesten iloksi myös muutama italialaisolut (Peroni&Nastro Azzurro) pizzan kyytipojaksi.
Pizzojen täytteet olivat kuulemma ihan ok. Vaikka yhdistelmät olivatkin täälläkin enemmän suomalaistettuja kuin tyypillisesti italialaisia.
Ja oliveja löytyi yllin kyllin myös pitsoista.
Ehkä niillä korvattiin basilika, joka oli ravintolasta päässyt loppumaan.
Mutta se tärkein, eli pohja.
Sepä oli semmoista tavallisen tönkköä. Ei hyvää muttei niin huonoakaan, että jäisi nälkäiseltä ihan syömättä.
Perus.
Ja tomaattikastike. Olisikohan ollut jotain kevyesti etikkaista valmiskastiketta.
Perusjuttuja sekin.
Valitettavasti.
Oliiveista puheen ollen. Pahin nälkä talttui mukavasti pöytään tuodun leivän ja oliivipateen voimin.
Pointsit siis siitä, että levitteessä oli pikkaisen käytetty mielikuvitusta, vaikka se aika hurjalle tuoksahtikin.
Kumpa ravintolaleipäkin kokisi joku päivä pienen renessanssin tässä esikypsennösleipomoiden luvatussa maassa.
Pikkukavereille leipä kuin leipä ja pizza kuin pizza maistui kyllä ihan ongelmitta..
Primo (risotto, pasta, keitto) on pitkällä italialaisella aterialla ajateltu erilliseksi annokseksi, jonka ei itsessään tarvitse täyttää, seuraahan perässä vielä secondo (liha, kala, kana).
Ravintolassa primon kuitenkin pitäisi riittää pääruoaksi. Ainakin, jos hinta antaa moiseen toiveikkuuteen osviittaa.
Italossa annoskoko näytti olevan vähän niillä rajoilla. Ihan tosissaan nälkäiselle risotosta olisi saattanut tulla kiukku.
Puolikas grillattu kana oli oikeinkin maukas. Tosin olisin toivonut listalla erikseen mainittua salsa verdeä olevan jossain muuallakin kuin vain kanan pinnassa.
Lautasella oli myös contornoksi (lisuke) tilattu salaatti. 20€:n kana olisi ollut varsin surullinen annos ilman tuota lisukettaan.
Ainakin contorno -ajatusta oli siis menestyksekkäästi sovellettu italialaisesta ravintolakulttuurista. Vaikka ihan oikeasti risotto ei contorno olekaan.
Jälkkärit ja kahvit käytiin tällä kertaa ottamassa toisaalla, vaikka listalla olisi ollutkin mm. varsin mukava kokoelma eri jäätelömakuja.
Kahveja varten näytti käytössä olevan kapselikeitin.
Eikä sitä oikein muuta enää osaa tulokkailta odottaakaan. Valitettavasti.
Sillä eipä sieltä joukosta kamalasti muita löydy kuin paikkoja, joissa käytyään sitä miettii eikö oikea italialainen ruoka maistu suomalaisille, vai miksi ihmeessä italialaisina ravintoloina pitää edelleen markkinoida näitä näennäisitalialaisia ristorantteja?
Ja kuka saisi vähän rotia italialaisiksi kutsuttujen ravintoloiden peston, pinjansiementen, aurinkokuivattujen tomaattien ja - uskomatonta että saatan sanoa jotain tämänkaltaista - oliivien käyttöön?
Näin.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Kyllä siellä(kin) nyt söi ennen kuin selkäänsä otti.
Italo löytyy Forumin kauppakeskuksen 3. kerroksesta.
Pääruokien hinnat vaihtelevat 10,90€ (pizza) - 25,00€ (pihvi) välillä. Lisukkeet (contorni) 4€.
Ravintola on avoinna ma-to klo 10-23, pe-la 10-24 ja su klo 12-22.
Ihanaa, että löysin tämän blogin! Lempiravintolani on italialainen ravintola Benjamin's bistro Dagmarinkadulla. Pieni, äänekäs, kuuma paikka - ihana! Omistaja on italialainen pullea mies, toimii kokkina. Muita italiaisia ravitoloita en tämän jälkeen ole suostunut edes testaamaan! :)
VastaaPoistaEmmi, ilo saada sut visiitille! Ja toden totta, Benjamin's bistrossa olen itsekin joskus kauan kauan sitten viettänyt mahtavaa Italiafiilistelyiltaa. Hyvä että muistutit, olin ihan unohtanut sen pienen Töölön helmen!
PoistaBonus ehkä lämmitti sitten vähän mieltä? :)
VastaaPoistaJuu ehdottomasti, niin kuin vain bonus voi lämmittää. You know..
PoistaMeillä oli vähän sama juttu, kun käytiin Belgessä joku viikko sitten. Vähän sinne päin, muttei ihan...
PoistaVoih, kuulostaa tutulta.. Itsekin hairahduin sinne simpukansyöntiin ei niin kauan aikaa sitten. Olisin niin halunnut tykätä, mutta ei kun ei..
PoistaAi että voikin ottaa päähän se kuinka usein ihmiset kuvittelee että mistä tahansa ruoasta tulee italialaista kun sinne heittää jotain noista mainitsemistasi raaka-aineista. (eg. Makkarapadasta tuleekin ITALIALAINEN makkarapata kun sinne heittää pari oliivia ja raastaa juustoa päälle)
VastaaPoistaja miksi miksi on niin vaikea löytää kunnollinen OIKEA italialainen ravintola, jossa ei tarjota kanapastaa ja listalla ei oliskaan spaghetti bolognese vaan tagliatelle al ragù.yms
Ymmärrän tietysti, että kun alueellisetkin erot ovat niin suuria, niin on vaikea kasata semmosta ns. kaiken kattavaa ja koko italiaa kuvaavaa menua, mutta että miksi koko ajan avautuu lisää paikkoja, jotka tarjoaa italialaisena ruokana ihan hirveetä kuraa?? (siis koska kaikestahan tulee italialaista kun siihen heittää pestoa päälle...)
Mielestäni ravintolat ja erityisesti ketjut aliarvoi asiakkaitaan jos kuvittelevat, että kiinnostus ei riittäisi myös ihan oikeanlaiseen italialaiseen paikkaan. Esim. S-ketjun valinnat eivät taatusti ole rahasta kiinni, tätäkään ravintolaa ei taatusti ole brändätty millään ihan pikkurahalla. Mielenkiintoista olisi tietää, minkälaisia italialaisen keittiön asiantuntijoita on esim. Rosson menusuunnittelussa...
Odotan, että Suomessakin avautuisi myös eri alueiden keittiöihin keskittyneitä ravintoloita.
Huoh.
Ihana Elisa! Tulisitteko vähän tuomaan sitä teidän osaamista näille meidän ketjuille? Näin ravintola-alan ei-ammattilaisena sitä kun on vähän sormi suussa sen kanssa mitkä toiveet (italialaisen) ravintolaruoan suhteen olisi ylipäänsä kohtuullisia eikä – herran pieksut, pois se minusta! - hienostelua.
PoistaHuomaatko, yritän olla kovin diplomaattinen. Ei ole helppoa.
Onneksi sä osasit pukea fiilikset vallan osuvasti sanoiksi!
Noista vihreän kortin ketjuravintoloista…
PoistaUseimmat suomalaiset syövät vain elääkseen. Ruoan maulla ei ole niin väliä, pääasia että sitä on riittävästi. Siksi jotkut pitävät meitä ruokabloggaajiakin melkoisina snobeina kun emme suostu syömään mitä tahansa puolivalmistekuraa millä tahansa hinnalla, vaikka halvallakin.
Pikaruokalat ovat muuttaneet suomalaisten ruokatottumuksia. Monella tavalla. Paikoitellen ABC on ”the” ravintola, jonne mennään syömään jopa äitienpäivälounas (!)… Jos sattumalta eksytään johonkin vieraaseen kaupunkiin, sieltä pitää Hangosta Utsjoelle löytyä jokin tuttu paikka josta saa jotain tuttua ruokaa, samanlaista ja saman makuista joka ravintolassa. Lisäksi ravintolaruoka ei saa olla kovin paljoa erimakuista kuin mihin suomalainen on tottunut kouluruokalassa, työpaikkaruokalassa, kaupan eineksissä yms. Kuka sitä nyt menisi johonkin ihan outoon kuppilaan, kun ei tiedä onko ruokalistalla edes mitään syötävää. Käsittääkseni ainakin ässän Rosso, Fransmanni ja Amarillo ym (tai Restelin Martina, Rax, Huviretki jne) saavat kaiken tarjottavansa keskuskeittiöltä, joka sijaitsee… en tiedä, mutta ainakin jossain ihan muualla kuin itse ravintola. ”Ravintolassa” vain kasataan annokset puolivalmisteista, ihan kuten hampurilaisbaareissakin. Ja kuitenkin ihmiset luulevat syövänsä oikeassa ravintolassa, italialaisessa, espanjalaisessa, ranskalaisessa (?)… (Eikä sen puoleen suomalaisilla kiinalaisravintoloillakaan ole mitään tekemistä oikean kiinalaisen ruoan kanssa.) Suomessa myös palkkakustannukset kaikkine sivukuluineen hipovat niin taivaita, ettei muunlaiseen ravintolaruokailuun useimmilla liene edes varaa... Ja kun suomalaiset on totutettu tähän puolivalmisteravintolaruokailuun, kukaan ei osaa parempaa kaivatakaan. Paitsi me nirppanokat ruokabloggaajat.
On siinä asennekasvatuksen paikka, jos suomalaisille haluttaisiin syöttää oikeasti etnoruokaa :)
Oletpa kerrassaan hienosti tiivistänyt tuon ravintolaruokailun surullisen nykytilan, Tuplaespresso! Syksyn mittaan ahkerasti Suomea reissatessa on kyllä käynyt valitettavan selväksi, että harvassa on vaihtoehdot, jos haluaisi nauttia (…) jotain muuta kuin keskuskeittiöruokaa. Samoin se, että tuo "kyllä tätä nyt syö ennen kuin selkäänsä ottaa" on varsin kattavasti käytössä laatustandardina. Ja se, että jo parin ulkoruokailun jälkeen alkaa olla jo aika valmis ottamaan vaikka sitten selkäänsä….
PoistaRuuat näyttää kuvissa hyviltä, ootko käynyt siinä Siciliano ravintolassa muuten?
VastaaPoistaitse oon kyllä pari kertaa Italiassa joutunut pettymään ravintoloiden laatuun, yhden kerran pysähdyin liiankin nälkäisenä pieneen kioskimaiseen ravintola/kahvilaan yhdessä Lazion rannikkokaupungissa ja minulta kysyttiin mitä pastaa tilaan. Sen jälkeen italialaiskokki (joka toimi myös kassana) kaivoi kioskin ulkopuolella olleesta pakastealtaasta valmispakastepussin pastaa ja lämmitti pastan ulkona kaasukeittimellä! tämä oli siis täysin italialainen perheen pitämä ravintolakioski. Kyllähän sen nälkäisenä söi, sain ulkopöydän joka ei kas kumma ollut "teltta"katon alla vaikka satoi. Aikamoinen ruokakokemus sekin! Sisiliassa ja Sardiniassa olen syönyt Italian parhaat ruuat mutta kerran sain (jälleen kioskimaisessa pizzeriassa) kokonaan pohjasta mustaksi palaneen pizzapalan, tosin se oli hyvin suosittu pizzeria ja siellä oli kiireinen tunnelma. Ehkä huono ruoka johtuukin juuri kiireestä niin usein
Olen tainnut siellä Sicilianossakin joskus käydä, mutta hyvin samoilla mielialoilla on ravintolan ovi silloinkin sulkeutunut perässä.. Mutta kuten sanoit, on Italiassakin ihan mahdollista saada huonolla tsägällä lautasellinen pakastepastaa. Ne paikat tosin yleensä tunnistaa kuvin varustellusta ruokalistasta tms. ja ovat nimenomaan kioskeja tai kahviloita (bar). Ravintolassa semmoisella tarjonnalla ei pitkälle pötkitä. En tuolle masentavalle tarjonnalle (nimenomaan Suomessa) keksi oikein muuta syytä, kuin sen, että me asiakkaat taidamme olla enimmäkseen kovin tyytyväisiä kovin vähään..
PoistaTätä olen aina epäillytkin, siis sitä, että kuinka "italialaisia" nuo suomessa olevat italialaiset ravintolat todellisuudessa ovatkaan. Vahvistit sen, mitä olen aina pelännyt. Vielä joskus menen ja koen aidon italian maun ja fiiliksen siellä, missä se on parhaimmillaan, nimittäin Italiassa =D.
VastaaPoistaVoi Katinka, pahoittelen.. mutta niin se taitaa noin suurin piirtein olla.. Toinen hyvä - ja vähän helpompi - vaihtoehto on sitten kokkailla italialaista ihan vaan omassa kotona!
PoistaOsuitpa tärkeään asiaan! Tuommoinen rossoutuminen viiraa suomalaista ravintolamaailmaa. Onneksi joukossa on vastavirtaan uijia, autenttiseen ja laatuun pyrkiviä. On vaan tiedettävä mihin kannattaa mennä. Toiveikkaat kokeilut sitten kismittää. Mua erityisesti harmittaa, ettei välihintatason kunnollisia paikkoja ole juurikaan, semmoisia rentoja, kohtuuhintaisia ja hyviä.
VastaaPoistaToi rossoutuminen (mikä mainio sana!) kyllä kirvelee. Varsinkin, kun kuulun ihmisjoukkoon, joka ei haluaisi suunnitella ruokailujaan viikkoja etukäteen - mikä taas tuntuu olevan ihan liian usein välttämätöntä jos haluaisi päästä nautiskelemaan siitä vähän laadukkaammasta ruoasta. Ulkoruokinnantarpeessa yleensä ainoat vapaat pöydät löytyvätkin juurikin tältä mittavalta rossosektorilta.. Kumpa siellä olisikin tuollaisia kohtuuhintaisia, mutta laadukkaita ravintoloita. Mikäpä siinä olisi ihmisen ollessa.
Poistakyllä nämä nyt on vielä huippuhyvää ruokaa verrattuna siihen mitä täällä Briteissä tarjoillaan jatkuvasti fish&chips ja hampurilaisravintolaa joka nurkalla, markettien ruuatkin täynnä Suomessa jo kiellettyjä lisäaineita. Ai että kun pääsisi noita annoksia maistamaan!
VastaaPoistaKiitos kommentista ja oho, aikamoista meininkiä sillä suunnalla! Itse välillä kyllä mietin, että olenkohan oppinut Italiassa jotenkin liiankin vaativaksi ruoan suhteen. Pieni tasapainottava opintomatka Brittilään saattaisi olla silloin tällöin näemmä hyvinkin paikallaan..
PoistaKiitos kiinnostavasta blogista, jonka löysin vasta hiljattain. Kaikki kirjoittamasi + kommentit ovat niin totta. Nokare pestoa ja sahanpuruparmesaani on rossoutumista pahimmillaan. Ei varmaan ole helppoa pitää menestyvää ravintolaa, mutta kyllä asiakkaiden ymmärryksen ja makuaistin aliarvioiminen on aika järkyttävää. Pastaa on joku kermatönkköliisteri mauttomilla kananpaloilla ja pizzassa kaikki supisuomennetut ananastäytteet. Välillä ihmettelee perustavatko ravintoloita ihan vääränlaiset ihmiset.
VastaaPoistaKiitos kovasti itsellesi kommentista! Tämä kasvava hämmennys ravintolaruoan edessä on ollut vähän samanlainen pettymys kuin se, kun selvisi ettei joulupukkia ole olemassa. Olin nimittäin kamalan vakaasti aina uskonut, että ravintolassa saa syödäkseen jotakin erityistä; elämää suurempaa ja suloisempaa herkkua. Mutta tämä myytti on kyllä väistämättä alkanut murtua - eikä sitä noilla nykyliistereillä ihan heti ehjäksi liimata.. Valitettavasti.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei Kirsi! Ja kiitos paljon kommentistasi, joka on jostain syystä kadonnut! Tocasta olen kuullut oikeinkin hyvää, mutta listan puolesta Tocakin vaikuttaa jonkinlaiselta ruokahybridiltä enemmän kuin italialaisravintolalta. Mutta jos ruoka on hyvää, mikäpä siinä - ja varaustilanteesta päätelleen hyvin tuo Tocan ruoka näyttää maistuvan, eli kokeilemisen arvoinen paikka, siis!
Poista