Italialaista elekieltä

Prima il dovere, poi il piacere. Pienen työperäisen poissaolon jälkeen on taas koittanut paluu huvin pariin - pahoittelut venähtäneestä radiohiljaisuudesta!

Kun yhtäkkiä vuosi on tullut jouluun ja on aika hiljentyä ensimmäiseen adventtiin, niin mikäpä olisi osuvampi ajankohta ottaa käsittelyyn tällainen herkkä ja kaunis aihe..


Nimittäin silloin, kun italian kielen puhuminen vielä jännitti ja sitä oli muutenkin enemmän tai vähemmän H. Moilasena erinäisissä tilanteissa, elegantti panokseni keskusteluun meni usein näin:

Oikean käden sormet suppuun ja ylös päin. Viuhdo kättä edes takas otsa hieman kurtussa.

Tämän oli ymmärtääkseni tarkoitus ilmaista jonkin sortin hämmästystä.

Italialaisen mielestä käteni taas olisi voinut tilanteesta riippuen sanoa myös seuraavaa:

"Mitä v***a sä oikeen lätiset?"


Onneksi näitä turistin imitoimia käsimerkkejä katsottiin aina vain pikkaisen huvittuneena, eikä minään loukkauksina tai potentiaalisina sodanjulistuksina. Vaikka elekielen merkistöstä potentiaalia moiseen löytyisikin.


Nyt kun noista ensimmäisistä harjoituksista on kulunut useampi treenivuosi, puhun edelleenkin italiaa ei niin justiinsa, ja vähän oppineemmassa seurassa voisi heikolla hetkellä tulla houkutus pistää hanat kiinni ja jäädä mykkänä nolostelemaan sukujen ja lukujen iloista sekamelskaa.

Jos sille tielle lähtisi.

Mutta eihän se kannata.

Sen sijaan kannattaa häpeilemättä antaa vaan palaa. Pistää suu porisemaan ja lisätä vielä pökköä pesään päästämällä kädetkin puhumaan. Se alkaa kummasti luonnistua, vaikka olisi tällainen puinen pökkylä.


Jotta käsien kertomasta pääsisi vähän hajulle, kuivaharjoitusmateriaaliksi sopii mainiosti animaattori Alfredo Cassanon (www.alfredocassano.com) piirtämä italialaisen elekielen kieliopin lyhyt oppimäärä.

Siispä muistiinpanovehkeet esiin, sillä näin pistetään kädet puhumaan (luonnollisesti myös silloin kun ollaan puhelimessa)!

Muutama huomio liittyen elekieleen. Usein eleisiin kuuluu olennaisesti myös tietty ilme tai äännähdys. Kannattaa kiinnittää huomiota myös pään asentoon sekä toisen käden rooliin.

I don't care eli "Ihan sama" -eleessä tulee ehdottomasti roikottaa suunpieliä alaspäin. Ja käsi siis pyyhkii nopeaan tahtiin leukaa altapäin.

Miten yksinkertaista. Ja tehokasta.

If you could only imagine.. "Tietäisitpä vain" - eleeseen kuuluu taas ehdottomasti mielihyvää kuvaava mmmmmmm -äänne sekä pään kallistus. Eikä pieni mairea hymykään pahaa tee.

Kannattaa kiinnittää huomiota myös Go away "Häivy!" ja Let's go "Lähdetään" -merkkien eroihin. Silloin kun tyyppiä ollaan lähettämässä muualle sormet on pystysuorassa ja liike menee alhaalta ylös. Silloin kun taas oman porukan on aika lähteä liikkeelle, käsi on vaakasuorassa ja efektiä voi tehostaa pikku vihellyksin.

Pelkoa (shitted your pants..) merkitsevässä eleessä avataan kämmentä, mutta sormet pysyvät kiinni toisissaan. Hyvin lähellä on isoa ihmisjoukkoa kuvaava ele, jossa kämmentä avataan, mutta sormet auki.

Ja sitten tuo symppis Forget it,  joka otetaan käyttöön silloin kun idea tai henkilö on jokseenkin hullu. Kasvojen edessä puolelta toiselle heiluva käsi kuvaa toden totta varsin tyylikkäästi sitä, kun asia tai ihminen on tavalla tai toisella hieman häilyvä, vai mitä?

Ja ihan vain sivuhuomautuksena. Kuten käsimerkeistä huomaa, eleganssi on italialaisista joskus aika kaukana..

Näistä "Umma umma" lienee vaikein ymmärtää. Aumm tarkoittaa jotain niinkin jokapäiväistä, kun jotain hieman lain ohi menevää, josta on sovittu salaa pienen porukan kesken. Kyllähän me tiedämme..

Mazzate! -elettä käytetään silloin, kun joku olisi vähän piiskan tarpeessa.. Käsi viuhtoo siinä hieman diagonaalissa.

Dead eli kuollut -elessä sormet imitoivat papin sormia; ele lienee peräisin papin antamasta viimeisestä siunauksesta.

Italialaisten ironia saattaa joskus hieman haavoittaa, ellei siihen suhtaudu riittävän kevyesti. Suomessa toisten pikku mokien edessä ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, Italiassa taas vaikka tarjoilijan käsistä livenneet lautaset saavat aikaan aplodimyrskyn. Huono huumori kuitataan kutittelemalla omaa kainaloa ja nauraen samalla tekonaurua naamalla tympeä ilme.

Totta puhuakseni. Italialaisen huumorin kanssa minulla on vielä opettelemista..

Long time ago, eli joskus muuuuuinoin tapahtuneista asioista puhuttaessa elettä vahvistetaan susimaisella ulvonnalla uuuuuuuuuuuu…

Ja tämä viimeinen. Esimerkki eleen käytöstä löytyy Fellinin Amarcord -elokuvasta, jossa isoisä kertoo viriilistä isoisästään ja näyttää mallia mihin tapaan isoisoisä jaksoi painaa..

Ja päätellään tutustumiskierros "elegantisti" muutamaan miehiseen eleeseen. Mitäpä tässä italialaisten kielenkäytön kanssa muutakaan voi..

Angry eli vihainen -eleessä sormien liikkeessä tietysti kuvaillaan sitä, miten "housuissa pallit pyörivät raivosta" ("mi girano le palle").

This long - eleellä voi tilanteen vaatiessa näyttää miten isoa patukkaa on kulloinkin tarjolla.

Ja tätä viimeistä elettä pääsee takuulla ihastelemaan ainakin jalkapallo-otteluiden televisioinneissa, joissa kannattajat näyttävät vastustajalle närhen munat (eleessä kädet viedään terhakasti alas kehystämään nivusia).

Tässäpä lienikin sitten ne tärkeimmät..


Così parlò Bellavista -elokuvasta vielä näyte siitä, miten käsien kieltä ei kahlitse edes käsiraudat (kohtauksessa vanhempi rouva saa vangilta kulkuohjeita).

Ja koska kertaus on opintojen äiti, tärkeimmät eleet löytyvät myös tältä Carlo Aurucci -nimisen herrasmiehen opetusvideolta.

In bocca al lupo con gli studi!