Meidän kotona pyörivät jälleen kyyniset italialaiset jouluelokuvat.
Ja kaikkien jouluelokuvien kuningas, televisioitu teatteritaltiointi napolilaisen Eduardo De Filippon näytelmästä "Natale in Casa Cupiello" (Cupiellojen joulu) on sekin läpikärsitty.
Argh, miten voinkaan inhota sitä!
Ja miten joku toinen taas rakastaa.
Viimeistään tässä kohtaa näytelmää leikkaa NIIN kiinni.
Joka kerta.
Ja joka ikinen joulu vyöryy äänihuulille kyltääntynyt "Oh my God!!!" ihan siinä samassa kohtaa.
Ja aina se niin huvittaa tuota italialaista.
Hullua porukkaa. Molemmin puolin ruutua.
Jouluperinteiden aatelia.
Tuossa inhoamassani näytelmässä on tärkeässä roolissa kuitenkin yksi italialaisen jouluperinteen kulmakivistä, nimittäin seimi. Ja vaikka meidän kotiin ei seimeä koskaan olekaan rakennettu, niin kai sekin joku päivä vielä jouluperinteisiimme listataan.
Vaikka se kuulemma tarkoittaa sitä, että miehestäni on tullut vanha. Tai vähintään aikuinen.
Sitä odotellessa..
Siitä huolimatta, että omasta kotoa tuo aikuisten (miesten) nukkekoti uupuukin, olen niihin aivan lääpälläni. Jouluisin on päästävä aina tutkailemaan roomalaiskirkkojen seimiä (presepi), josko sieltä löytyisi juuri sellainen oikeanlainen tunnelmallinen seimi, joka vuosia sitten lumosi astuessani Via della Conciliazionella (Pietarinkirkolta joelle vievällä kadulla) sijaitsevaan Santa Maria in Traspontina -kirkkoon.
Valitettavan köyhästi on oikeanlaista tunnelmaa viime vuosien seimistä enää kuitenkaan löytynyt.
Paitsi nyt. Helsingissä!
Pääkaupunkiimme rantautunut italialaisseimien näyttely oli nimittäin niin ihana, että se korvasi laihat menneet seimivuodet.
Menkää siis ihmeessä tuota rakkautta suurinta katsomaan jos vain kynnelle kykenette!
Ja jos Helsingin tuomiokirkolle on turhan pitkä matka, tässä muutama mukaan poimittu makupala italialaisseimien kiehtovasta maailmasta.
Italialaispyhimys Franciscus Assisilainen vaikuttui aikoinaan pyhiinvaellusmatkallaan erään puusepän pojan synnyinseuduista siinä määrin, että syntyi ajatus luoda sama tunnelma pienoiskoossa myös kotona Italiassa.
Ja tapahtui niinä päivinä, että seimi sai alkunsa.
Yhä edelleen seimien peruskuvastoista löytyy viitteitä joulun alkuperäisen juhlakalun vaatimattomiin lähtökohtiin ihan tavallisen puusepän poikana.
Mutta ihan minimissään itseäänkunnioittavassa seimessä tulee olla ylläolevan kokoonpanon.
Vauveli asetellaan pedilleen tavallisesti jouluaaton huipennukseksi keskiyöllä, harrasta joululaulua laulavan, joulunjuhlijoista koostuvan "discojunan" saattamana.
Kaikkein täsmällisimpien seimenrakentajien seimisettiin sen sijaan kuuluu kolme erikokoista itämaan tietäjien ryhmää.
Yksi pienikokoisten tietäjien ryhmä, joka alkaa lähestyä syntymäpaikkaa kauempaa seimen laidalta seimenpystytyksen alkuaikoina.
Joulun tienoilla pienet ukkelit korvataan keskikokoisilla, jotka ovat jo huomattavasti lähestyneet the paikkaa.
Ja Loppiaisena 6.1. miehet ovat viimein seimen äärellä täysikokoisina.
Hmm.. Ja näissä tietäjissä lienee se perimmäinen syy miksi Loppiaista meidän työtekijöiden iloksi juhlitaan.. eller hur..?
Kunnon nukkekoti -otteella rakennetuissa seimissä on syntymäjuhla tuotu keskelle seimenrakentajien arkea (tai siis sitä muutaman vuosisadan takaista arkea, jolle seimet edelleen rakennetaan).
Ja parhaimmillaan seimien pienoismaailma on rakenneltu arjenmakuiseksi pienintä yksityiskohtaa myöten.
Tässä entisajan Roomaan (Roma sparita) sijoitettu seimi lunttukauppiaineen.
Ja yhteen kadunkulmaan on syntynyt, kas, vapahtaja.
Joulun päähenkilöiden lisäksi paikkakunnasta - ja sen mukaan hieman muuttuvista maisemista - riippumatta seimien perusporukkaan kuuluvat mm. pyykkärinaiset (le lavandaie).
Ja tietysti nukkuva Benino (Benino che dorme)..
Sekä tottahan nyt toki myös paimenia.
Napolilaisseimissä lienee parhaat bileet.
Ja seimien meno ja yksityiskohtien laatu on Napolinkorkeudella muutenkin ihan omaa luokkaansa.
Jos satut visiteeraamaan Napolissa, kannattaa muuten tsekata seimien, seimihahmojen ja -tarvikkeiden kauppaan omistautunut katu San Gregorio Armeno. Se on ihanan pimeä paikka!
Joulun alla nimenomaan tuolla Napolin seimikadulla muuten selviää ketkä ovat olleet vuoden puhutuimpia henkilöitä (Napolissa), sillä sehän tarkoittaa luonnollisesti mukaanpääsyä seimien henkilögalleriaan. Omat paikkansa seimissä on TIETYSTI Berlusconilla ja Montilla, mutta onpa mukaan päässyt myös showtyttö Belén ja moni muukin hyvin seimimäinen hahmo..
Nämä ruokapuolen miniatyyrit herättävät väistämättä sisäisen pikkutytön.
Oi kumpa omalla Barbella (tai oikeastaan Daisylla) olisi ollut tällaiset tarjottavat!
NÄISTÄ nyt puhumattakaan!
Ja haa! Nuo Sisiliassa nautitut super-kiviset Intian viikunatkin (Fichi d'India) ovat päässeet seimifruttarolon (vihanneskauppiaan) kärryyn!
Jos (ja kun) se päivä koittaa, että täytyy päästä tällaista omaa seimipesää rakentamaan, niin seimenrakennuksessa pääsee loistavasti alkuun myös Rooman Piazza Navonan joulumarkkinoiden tarjonnalla.
Italialaisen seimitaiteen ja -perinteen näyttely 9.12.2013 – 6.1.2014
Tuomiokirkon krypta, Kirkkokatu 18. Vapaa pääsy
Avoinna
Ma - la klo 10–17
Su klo 12–18
Poikkeukset
La 14.12. klo 14–18
26.12. Tapaninpäivä 12–18
1.1. Uudenvuodenpäivä klo 12–18
6.1. Loppiainen klo 12–18
Ja ihan vaan tiedoksi.. Tuo joulunalusaikoina rassaava tv-teatteriesitys on tuonut tietoisuuteeni myös tällaisen toisen (etelä)italialaisen joulukauhistuksen. Nimittäin säkkipillityyliin tärykalvoja koettelevat zampognarit, joiden musisointi on peruja entisaikojen paimenilta.
Buon ascolto ja rentoa joulunodotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti