Roomanloman lähtölaukaus Duke'sissa

Eilen nokat käännettiin kohti Italiaa ja pikkuperheemme perinteistä roomalaista joulubreikkiä.

Ja välittömästi sinivalkoisten siipien saavutettua Fiumicinon lentokentän, alkoi henkinen ja fyysinen valmistautuminen joulun syöpöttelyihin.

Niinpä matka jatkui niiltä sijoilta kohti Rooman omaa Beverly Hillsiä Pariolia (jossa sijaitsee muuten Suomen suurlähetystökin), jonka pääkadun Viale Pariolin varresta löytyy kokoelma tyylikkäitä ravintoloita.

Näistä houkuttelevista vaihtoehdoista oma määränpäämme oli Italia-California fuusioksi ymmärtämäni Duke's ravintola, joka on kuulemma yksi tämän hetken hot spoteista. Sekä varsin "posh", niin kuin Parioliin kuuluukin, drinkkibaari.

Mutta kyllä sinne yksi räjähtänyt lentomatkustaja kuitenkin solahti sen kummemmitta nenänvarttapitkin -katseitta.

 Ei paha.

Tietysti, kun Italiassa ollaan, aina hieman mietityttää kannattaako arvokkaita ruokailumahdollisuuksia käyttää maistelemalla ruokia, jotka eivät ole italialaisia.

No mutta. Eipä sitä tullut kovin kauaa kipuiltua enää sitten kun tämä kotitekoisilla nachoilla kruunattu texmex -herkku oli istahtanut pöytään.

Olihan kaikki - italialaista ruokaa tai ei - tehty alusta saakka itse. Ja kunnon raaka-aineista.

Kerrassaan nautinnollista.

Samoin kuin naapuripöytien annosten vakoilu.

Siinä muiden bisneksiä urkkiessa tuli bongattua myös ehkä kaikkien aikojen näyttävimmät salaattiannokset.

Alkuruoaksi piti tietysti maistaa Duke'sin kovasti hehkutettua angus-härän tartaria.

Eikä se rapsakkaalla mininuudelipedillä lekotellut ja tuoreella tomaatilla&korianterilla piristetty liha kauaa päässyt lautasella lämpeämään. Herkkua oli, vaikka maistelumenun pienempi annoskoko olisi saattanut olla vielä toimivampi vaihtoehto.

Ihan viime haarukallisilla alkoi nimittäin veto harmillisesti vähän jo loppua.

Ei makeaa mahantäydeltä. Niinhän se vanha viisaus sanoi.

Listalta löytyi sievä alkupala myös sushin ystäville.

Niin kansainvälisiin sfääreihin ei nyt kuitenkaan tämä tyttö lähtenyt, ja pääruoaksi piti saada ihan oikeaa italialaista ruokaa.

Hummeripastaa siis, grazie.

Kevyesti korianterilta ja naapurin lautasen barbecue -kastikkeelta maistuva hummerispaghetti oli kerrassaan maistuva fuusio.

Hummeriakin oli juuri sopiva määrä, ja semmoisessa muodossa, että kehnompikin käsittelijä onnistui omat lihansa irrottelemaan ilman, että kuoret lentelee pitkin pöytiä..

Harvinaislaatuisesti koko joulun&uudenvuoden pyhiksi ovensa sulkevan ravintolan henkilökunta oli pukeutunut asianmukaisesti tonttulakkeihin.

Duke'sin henkilökunta ja palvelu oli muuten ihan erityismaininnan arvoista. Sekä menu että viinilista - ja näiden yhdisteleminen - sujui omalta tarjoilijaltamme sutjakkasti. Ja väsymättömän ystävällisesti.

Sen mitä viininmaisteluiltani nyt onnistuin puolella korvalla kuulemaan..

 Jälkkärikolmikko kiersi pöytää valonnopeudella.

Minttua ja mandariinia yhdistelevä jäätelöannos oli oma suosikkini.

Passionhedelmää ja kolmea suklaata yhdistävä leivos maistui erityisesti anopille.

Omenatortusta oli lähes muisto vain jäljellä, kun oma vuoro koitti.

Hyviltä siis maistuivat.

Mutta tällaiselle suolaisen ystävälle jälkiruokakieroksen hienoin veto oli kyllä tämä.

Sokeritorni, josta jokainen kahvittelija saattoi valita juuri omia makunystyröitä sopivimmin kutittelevan makeuttajan.

How sweet!

Duke’s
International Restaurant & Bar
Viale Parioli, 200
00197 Roma

Pöytävaraukset (valitettavasti puhelimitse..) p. +39 06 8066 2455


Nyt on hyökättävä pihamaalle ennen kuin ennustettu supermyrsky tulee ja valtaa Italian niemimaan..

Mukavaa sunnuntaita!