Ja säästin oman lempilapseni viimeiseksi.
Tässä pienessä reseptissä on nimittäin niin monta hienoa puolta.
Ensinnäkin, pestonrakastajalle on suuri ilo löytää maailmasta uusia tapoja nuijia hetkessä kasaan maistuva pastakastike.
Toiseksi, olen aina niin onnellinen, kuin saan ne helposti roskakoriin lentävät naatit ja muut epämääräiset kasviksenosat kierrätettyä muutenkin kuin keitossa.
Ja kolmanneksi. Jollain kummalla tavalla tästä yhdistelmästä syntyy Cacio e pepe (eli pecorinoa, mustapippuria & keitinvettä sopivassa suhteessa yhdistelevän) -klassikkopastan makua mukaileva pesto.
Ja sehän on jo aikamoista - sanoisinko - luksusta!
Pesto fenkolinvarsista (4 hengelle)
kahden fenkolin varret ja lehdet
1 valkosipulinkynsi
kourallinen manteleita
3 sardellifilettä
n. 1/2 tl suolaa & mustapippuria
n. 30g Parmesan -juustoa
muutama puristus sitruunanmehua
n. 3 rkl oliiviöljyä
(n. 1 dl pastan keitinvettä)
400 g pastaa
karkeaa suolaa keitinveteen
 |
| Tunnustan. Opin tuntemaan fenkolin vasta Italiassa, ja edelleen joudun hetken aina etsimään tämän finocchion suomenkielistä nimeä. |
 |
| Fenkolin villiversio, finocchio selvatico, toimittaa tämän peston alkuperäisohjeen pääraaka-aineen virkaa. Vinkki matkamiehille, näitä herkkuja ovat Italian peltojenlaidat kesäisin pullollaan... |
1. Vaikka sana pesto tulee alun perin hakata -verbistä, tämä pesto syntyy morttelissa hakkaamista helpommin tehosekoittimessa. Laita siis ensi pastavesi kiehumaan (jos on kova kiire päästä syömään), ja kasaa sitten kaikki ainekset tehosekoittimeen ja myllää tasaiseksi. Lisää tarvittaessa oliiviöljyä vielä sen verran, että koostumus on sopivan notkea.
2. Ota pastan keitinvettä talteen juomalasin verran. Kun pasta on kypsää, kaada pastat lävikön kautta sekoittelukulhoon, ja lisää pesto sekä keitinvettä sen verran, että pasta on kauttaaltaan peston peitossa.
3. Kun pasta-annokset on lautasella, ripottele päälle vielä mustapippuria. Gnam!
Tänä syksynä Italian radioaalloilla ei ole voinut välttyä kuulemasta roomalaislaulaja Claudio Baglionia.
Tyylikkäästi harmaantunut Baglioni on saanut italialaisäitien ja tyttärien sukat pyörimään hämmentävän hysteerisillä kierroksilla jo viidellä eri vuosikymmenellä - and still going strong..
Oijoijoi, tämäpä herkullinen! Me just pohdittiin saisiko latva-artisokkien perkuutähteistä jotain, onko italiaanoilla tähän vastausta? Pitääkö ryhtyä tekemään taidetta latvisten parrasta?
VastaaPoistaNo oon kyllä yrittäny niitä artisokan terälehtiäkin kierrättää jollain italiaanoreseptillä, kun sydäntä niin viiltää heittää muovikassillinen tavaraa pois heti kättelyssä.. Mutta, mutta.. Niistä voisi periaatteessa puristaa pienen kypsellyksen jälkeen esim. semmosen vähän hernekeittomaisen tahnan, jolla voi maustaa pastaa tai vaikka bruschettaa. Työ vaan on niin mittava suhteessa siihen minimaaliseen tuotokseen, että täytyy vielä jatkaa taiteilua aiheen parissa.. Otetaanko tästä kiva haaste näiden pimeiden kuukausien iloksi ja valoksi - artisokathan tuskin tulee puuttumaan kummankaan pöydästä..?
PoistaOtetaan ilman muuta! Ensimmäinen rakentava idea: latviksen parrasta saisi hienot movemberviikset :D :D!
PoistaMutta voisihan sitä keitellä myös ne pois napsitut uloimmat lehdet ja imeskellä ne minimaaliset valkoiset osat dippauskastikkeen kera?
Hahaa! Movemberviikset kuulostaa erittäin kekseliäältä - 12 points lähti siitä saman tien!
PoistaJa wow, toi lehtien imeskely taisi ollakin mun ensikosketus artisokkiin, ihan päässyt moinen käyttö unohtumaan! Jotenkin niin olin jossain elokuvissa nähnyt tehtävän, ja se näytti kyllä kamalan hienolta. Kokeiluun siis, olihan se jo aikakin!