Kerran vuodessa

Koska 14.2. on Italiassa nimenomaan rakastuneiden juhlapäivä, niin tänään jos koskaan on erinomaisen hyvä syy heittäytyä häpeilemättömän tunteelliseksi myös musiikin suhteen.

..Ja Mangon Amore per te on kuin tehty tähän päivään!

 Buon ascolto e Buon San Valentino a tutti gli innamorati! Spero che siate numerosissime!

Teksti löytyy täältä.

Nuutuneesta salaatista vantteraksi pastaksi

Kovin usein loppuviikosta huomaan, että viikonloppuisilla ruokaostoksilla (joita rrrrrakastan ihan yli kaiken!) jääkaappiin on tullut hamstrattua ihan liikaa ruokaa. Yksi suurinta tuskaa tuottava ylijäämätavara näiltä ruoanhimossa suoritetuilta retkiltä tulee varmaan aina ja ikuisesti olemaan salaatti. Jostain syystä salaatin huuhtominen syömäkuntoon on vain aivan ylivoimainen toimenpide, ja salaattilingoista huolimatta välttelen sitä kuin ruttoa. Paha minä.

Kun olin riittävän useaan otteeseen siirtänyt hammasta purren salaatteja jääkaapista suoraan kompostiin, kaivoin kerran epätoivoissani keitto- ja muistikirjat esiin. Pitäähän cucina poveran kotimaasta löytyä edes joku keino tehdä jotain parhaat päivänsä nähneelle salaatille?!

Ja löytyihän niitä reseptejä.

Italialaiskokki käyttäisi reseptien salaattina todennäköisesti vastapoimittua rapealehtistä keräsalaattia, mutta itse olen onnellinen, kun voin antaa tarkoituksen mille tahansa kallisarvoiselle, vaikkakin hieman lehdistään nuutuneelle salaatille. Ja kyllä salaatti on lämpimissä ruoissa aina tehtävänsä täyttänyt lehtien terhakkuudesta huolimatta.

Tällä kertaa salaatti pääsi suuhun seuraavanlaisessa seurassa.

Salaatilla ja manteleilla höystetty pasta (2 hengelle)

1 salaattikerä/ruukkusalaatti
1 keskikokoinen sipuli
kourallinen manteleita
1 rkl voita
suolaa&mustapippuria
parmesan-juustoa

200 g lyhyttä pastaa (esim. penne rigate)


1. Pilko sipuli ja laita se hautumaan voihin paistinpannulle.

2. Huuhtele (mutta ei tarvitse kuivata, jes!!) salaatti ja pilko se ohuehkoiksi siivuiksi.

3. Murskaa mantelit pieniksi ja lisää ne pannulle kun sipuli on pehmennyt kullankeltaiseksi. Anna manteliseoksen makustua muutaman minuutin ajan.

4. Lisää salaatti ja mausta suolalla sekä pippurilla. Anna hautua hiljakseen pastan kypsymisajan (n. 8 min.) verran.

5. Lisää paistinpannulle pasta ja n. 1/2 dl keitinvettä. Anna pastan makustua kauttaaltaan soossissa.

6. Kun pasta on lautasilla, raasta päälle parmesaania ja lisää vielä pikkaisen mustapippuria .

Ja ah, taas on yksi salaatti pelastettu turhalta kuolemalta! Che bello!

Carciofi alla romana - Artisokat roomalaisittain

Artisokat olivat olleet minulle ihan tuntematon suuruus ennen kuin niitä ylipäänsä maistoin tai näin livenä Italiassa. Tai olin minä varmaan niitä jostain purkista maistanut, mutta tuskin osasin edes yhdistää purkkiartisokkaa niihin isoihin vihreisiin nuppuihin, joita jäin torilla ihmettelemään.

Olin todennäköisesti myös nähnyt ihmisten elokuvissa imeskelevän artisokan lehtiä hienoissa lounas- tai illalliskohtauksissa. Artisokka vaikutti vähän turhan ylevältä ja vaikealta ruoalta omaan pöytään.

Onneksi minulle todistettiin toisin.

Paikkansa pitää kyllä, että artisokka on ylevä ruoka. Se todellakin ylevöittää aterian kuin aterian, koska se on niin sairaan hyvää. Mutta ei se mitään hienosteluruokaa ole. Ja erityisen mukavaksi artisokan tekee se, ettei näitä makupaloja tarvitse odottaa Italianmatkaan tai ravintolassakäyntiin asti. Tätä herkkua voi tehdä varsin helposti ihan omassa kotona.

Roomalaisittain valmistettuja artisokkia tarjoillaan tavallisesti contornona, eli liha-, kala-, kana- tms. pääruoan lisukkeena. Mutta kyllä näissä on aineksia ihan aterian pääruoaksikin, I says.

Carciofi alla romana (2 hengelle)

4 artisokkaa
3 valkosipulinkynttä
muutama oksa tuoretta minttua
muutama oksa tuoretta persiljaa (enemmän kuin minttua)
oliiviöljyä
1 lasi vettä
1 sitruuna
(1 rkl korppujauhoa)
suolaa&mustapippuria

Kaupasta kannattaa ottaa mukaan artisokkia, jotka ovat terveen vihreitä, jäntevälehtisiä sekä lihaisan ja painavan tuntuisia. Jos tarjolla olevat artisokat vaikuttavat kuivilta ja pienilehtisiltä, niissä on todennäköisesti varsin vähän purtavaa ja ne kannattaa jättää ottamatta.

1. Putsaa artisokat yksi kerrallaan seuraavasti:
 * poista kukasta uloimmat, kovat lehdet nyppimällä ne yksi kerrallaan. Tavallisesti riittävän määrän voi   arvioida sillä, kun paljastuvat lehdet muuttuvat "narskuviksi" ja heleämmiksi väriltään. Lehtiä voi myös testata pureskelemalla niitä. Kuivat lehdet jäävät purukumina pyörimään suuhun. (Ja jos kuivia sattuu jäämään lautaselle asti, ei se maailmaa kaada!)
 * leikkaa varresta n. 2 cm ja poista sitten varren ympäriltä kova osa koko varren pituudelta (pehmeä osa keskellä on väriltään vaalea). Jatka leikkausta kukan pohjaan asti.
* leikkaa lehtien kuivat kärjet pois (n. 1,5cm, riippuu tietenkin aina artisokasta)
(* poista kukan sisältä keskeltä pienet kovat lehdet, jos niitä on.)

Täältä löytyy italiankielinen video, jossa näytetään putsauksen työvaiheet. Videolla on käsittelyssä violetinsävyinen roomalainen artisokka, josta taidetaan leikata lehtien korkeutta enemmän kuin on tarpeen Suomessa myytävien ranskalaisten artisokkien kohdalla. Näitä arvokkaita kukkasia ei kannata liikaakaan leikellä.

* laita putsattu artisokka likoamaan astiaan, johon on puristettu yhden sitruunan mehu (artisokat mustuvat helposti..).

2. Pilko pieniksi valkosipuli, minttu ja persilja. Sekoita joukkoon korppujauho (ei välttämätön, joissain resepteissä se mainitaan, toisissa ei), suola, pippuri ja oliiviöljyä juuri sen verran, että seos kostuu hieman kauttaaltaan.

3. Avaa artisokan lehtiä keskeltä niin, että voit laittaa kukan sisään yrtti-valkosipuliseosta. Jaa seos kristillisesti kaikkien artisokkien kesken.

4. Laita artisokat ylösalaisin kannelliseen kattilaan. Kaada päälle oliiviöljyä ja vettä. Kansi kiinni ja anna porista n. 30 min. tai kunnes haarukka uppoaa helposti kukkaan.

Ja ei kun buon appetito!

Ensirakkaus levylautasella

Tänään käynnistyvän San Remon musiikkifestivaalin kunniaksi oli pakko taas kuulla Elisan Luce (Tramonti a nord est).

Luce voitti San Remon enimmäisenä italianvuotenani ja oli myös italialaisen musiikin ensirakkauteni. Silloin en kielestä ymmärtänyt sitäkään vähää mitä nyt, ja tätä kuunnellessa sekä tekstiä kääntäessä sai hyvää kielitreeniä. Ainakin ascoltami - kuuntele minua jäi muistiin. Samoin lacrima - kyynel, joita niihin aikoihin taisi kulua aika paljon..

Che bei ricordi!

PS. Teksti löytyy täältä.

Ragù napoletano & rigatoni

Talviset säät ilmiselvästi houkuttelevat tavallista terhakkaammin lihatiskin suuntaan. Viikonloppuna oli välttämättä päästävä hauduttamaan ragù -kastike, eikä siinä sitten auttanut ihmisen kuin seurata vaistoaan.

Ragù -nimikkeellä kattilasta voi löytyä melkein mitä tahansa. Ragùn raaka-aineena voi olla niin nautaa, sikaa, salsicciaa (italialainen tuoremakkara, nam!), vasikkaa, jauhelihaa - ja mitä näitä nyt on - yksin tai sekaisin. Myös ragùn kastike voi olla melkein mitä vain. Mutta oman intohimoni kohteena on nimenomaan tomaattikastikkeessa haudutettu soossi.

Sopivan lihan valinta oli tällä(kin) kertaa äärettömän vaikeaa ja lihalaarilla vietetty aika lippasi aika läheltä kauppakaverin sietokyvyn rajoja. Tuli siitä kuitenkin lopulta valmista, ja jostain syystä TAAS mukaan lähti possua. En ymmärrä. Nyt kyllä riittää possut vähäksi aikaa.

Ragù napoletano & rigatoni (6 henkilölle)

HUOM! Reseptissä käytettyä lihaa voi vapaasti vaihdella, tällä kertaa tein tällaisen kombon. Kirjaan lihat ylös lähinnä pieneksi osviitaksi määristä.

200 g porsaankylkeä (tai muuta luista lihaa, myös pala osso bucoa toimii hyvin)
400 g possun ulkofilettä
400 g possun etuselkää
2 keskikokoista sipulia
2 valkosipulin kynttä
1/2 lasia punaviiniä
n. 1 rkl suolaa
200 g tomaattipyreetä
1 litra tomaattimurskaa ja/tai -pyrettä
oliiviöljyä
suolaa

600 g rigatoni, ziti tai paccheri -pastaa (tai muuta isompaa, lyhyttä ja mukavasti kastiketta sitovaa pastaa)

parmesan- tai ricottajuustoa

"We're like water and oil - we just don't mix."

1. Siivuta sipulit, ja laita ne pehmenemään paistinpannulla öljy-vesiseoksessa (n. 2 rkl oliiviöljyä ja 1/2 dl vettä).

2. Paloittele lihat isohkoiksi paloiksi (Napolissa kypsät lihat tavallisesti erotellaan kastikkeesta omaksi ruokalajikseen ja kastike syödään pastan kanssa) ja laita ne ruskistumaan isompaan (esim. 5 litran) kattilaan.

3. Kun lihat ovat saaneet kauttaaltaan väriä, kaada niiden sekaan punaviini ja anna viinin haihtua.

Possut punkussa.

4. Punaviinin suurimmalta osin haihduttua, sekoita lihoihin tomaattipyree ja loput tomaatit. Lisää sitten pilkottu valkosipuli, paistinpannulla hautuneet sipulit sekä suola. Anna hautua vähintään pari tuntia, mielellään vaikka viisikin, hiljaa ykkösellä. Vettä kannattaa lisätä pikkaisen pitkin matkaa, jos kastike meinaa kiehua kokoon.

Napolissa ragù -kastikkeen kypsymiselle on muuten olemassa ihan oma verbikin. "Pippiare" tarkoittaa sitä, kun kastike hiljaa kiehuessaan kuplii - kuuntele vaikka!

Noin neljän tunnin pippiare -session jäljiltä kattilassa näyttää tältä.

5. Kun nälkä on niin kova, että näköhermoa haittaa tai vieraat ovat jo ovella, erottele kastikkeesta lihat (tarjoile ne vaikka secondona pasta-annosten jälkeen kasvisten kanssa tai jätä seuraavalle päivälle) ja laita pastavesi kiireenvilkkaan kiehumaan. Muista lisätä veteen riittävästi karkeaa merisuolaa (noin kourallinen) ja ajasta pastan kypsymisaika vastaamaan paketissa mainittua aikaa.

6. Kun pasta on valmis, sekoita mielellään erillisessä astiassa pastat sekä riittävä määrä kastiketta. Itse tykkää erityisen (tomaatti)kastikkeisesta pastasta, toisille kelpaa vähempikin soossi. Laita annokset lautasille ja lisää päälle parmesaania - tai vaihtelun vuoksi ricottaa.

Ylistys ragùlle


'O 'rraù
'O rraù ca me piace a me
m' 'o ffaceva sulo mammà.
A che m'aggio spusato a te,
ne parlammo pè ne parlà.
io nun songo difficultuso;
ma luvàmmel' 'a miezo st'uso

Sì,va buono:cumme vuò tu.
Mò ce avéssem' appiccecà?
Tu che dice?Chest' 'è rraù?
E io m' 'o  mmagno pè m' 'o mangià...
M' ' a faja dicere na parola?...
Chesta è carne c' ' a pummarola

        (Eduardo de Filippo / napolilainen näyttelijä&näytelmäkirjailija)