Genova kaunoinen (osa 1)

Viimeistään koulun maantiedontunneilla kävi tietysti selväksi, että Italia on se maa, joka on saappaanmuotoinen. Eikä millään epämääräisellä Suomineitomaisella tavalla, vaan ihan oikeasti. Italian paikalla karttaa toden totta koristaa sellainen vanha kunnon varsisaapas, joilla Saapasjalkakissa ja ensirakkauteni Errol Flynnkin tanssahtelivat miekkaillessaan.

Aika monta vuotta piti kuitenkin kuluman ennen kuin mielikuvitus taas toi italianmallisiin saappaisiin pukeutuneen kissan mieleen. Mutta Genovan lähestyessä aloin kuulla muskettisotureiden miekkojen kalinan ja nähdä, miten isoon lierihattuun kiinnitetty sulka villisti heittelehtii miekkailijan askelten tahtiin kaupungin keskiaikaisilla kujilla.

Noin viiden tunnin junamatkan jälkeen aloin kai olla jo vähän sekaisin.

Mutta kun kuulin junassa niin hauskoja tarinoita.

Kuten sen, että jos Italia on Saapasjalkakissan saapas, sijaitsee juurikin siinä polven kohdalla tämä määränpäämme Genovan kaupunki. Ja Genovan nimen on sanottu tulevan ranskankielisestä sanasta geneu, joka on italiaksi - tadaa! - ginocchio, eli polvi.

Ihanan kekseliästä!

Tai että meille kaikille tutun vaatekappaleen jeans (farkut) nimi tulee juurikin tästä Italian polvella istuvasta kaupungista, jossa alun perin kalastajat pukeutuivat tuosta erityisen kestävästä kankaasta tehtyihin housuihin.

(Ja huom huom! Jos tiedät, millä sointuvalla äänteellä tuo jeans käynnistyy englanniksi äännettynä, osaat takuulla lausua GEnovan kaupungin nimen niin kuin se Italiaksi lausutaan. Samoin kuin kaikki muutkin pientä mietintää vaativat italiankieliset sanat, joissa tuo ge -tavu sijaitsee, kuten GElato (jäätelö), diGEstivo (pieni tujaus tiukempaa viinaa - esim. grappaa, sambucaa tai limoncelloa - ruokailun päätteeksi auttamaan ruoansulatusta) ja DoGE (kunnianimi, joka muinoin annettiin niin Genovaa kuin Venetsian kaupunkivaltioita hallitsemaan äänestetyille miehille).)

Ja vielä tämäkin. Itse Amerikan löytänyt tutkimusretkeilijä Kristoffer Kolumbus (haaah, miten tämä suomalainen nimi nyttemmin niin hihityttää....? Cristoforo Colombo siis oli hänen nimensä.) oli muinaisen merimahti Genovan poikia hänkin.

Näissä aatoksissa siis painoin jalkani ensimmäistä kertaa Genovan maaperään Piazza Principen rautatieasemalla. Ylläni erittäin harmaa ja matala taivas ja edessäni tyypillisen ankea rautatieasema. Vailla aavistustakaan siitä missä se Genova nyt oikein sijaitsee.

Ja silti iiihan innoissani, sillä Colombon tapaan navigointi tuntemattomilla teillä ja löytöretki uuteen kaupunkiin oli alkamassa.

Ja Genovassa oli jotain ihmeellisen kiehtovaa. Oliko se sitten meren läsnäolo ja voimakkaina tarinoitaan havisevat historian siivet. Tai sitten vain yksinkertaisesti käynnistynyt loma.

Joka tapauksessa, tällainen oli löytöretki Genovaan kesällä 2013.

(jaoin Genova -"kuvakirjan" pienempiin osiin. Tuona pilvisenä päivänä tuli kaupunkia sen verran ahkerasti navigoitua ja kuvattua..).

Genovalainen laulaja Ivano Fossati on kotikaupungilleen omistamassaan laulussa sanonut seuraavaa:


Chi guarda Genova sappia che Genova
si vede solo dal mare
quindi non stia lì ad aspettare
di vedere qualcosa di meglio, qualcosa di più.
di quei gerani che la gioventù
fa ancora crescere nelle strade.

Genovaa katselevan on syytä tietää
että Genovan näkee vain mereltä.
Joten älä suotta jää odottamaan
näkeväsi jotain enemmän ja parempaa,
kuin pelargoniat,
joita nuoriso kasvattaa kadunvarsilla.

Ja pelargonioiden suhteen Fossati oli ihan oikeassa.

Tosin oli siellä kamalasti pyykkejäkin kuivumassa.

Ihan joka paikassa.

Näitä ihmetellessä askel vei pienille sivupoluille, vaikka matalahintainen majamme sijaitsi kaupungin suurimmalla ostoskadulla XX Settembrellä aivan aseman tuntumassa. Lyhyestä huoltomatkasta huolimatta navigointitaidot olivat hotellille suunnistaessa tarpeen, sillä ainakin tällä kotikadullamme oli käytössä tuplanumerointi, ja osoitetta seuraten löysimme itsemme alusvaateliikkeestä. Sainkin opia, että Genovassa liiketilojen kadunnumerot on painettu siniselle pohjalle, ja samalla numerolla, mutta valkoiselle pohjalle painettuna löytyvät asuinrakennukset. Ja löytyi sieltä tällä logiikalla lopulta myös majapaikkamme.

Sitten olikin aika istahtaa alas tutkimaan Genovan karttaa.

Ja katsella taas vähän ympärilleen. Mihin sitä oli oikein tultu.

Paikallista naiskauneutta.

Pylväskäytäviä eli porticoita.

Hämmästyttävän koristeellisia rakennuksia.

Kaupungin tunnus Porta Soprana, joka oli aikoinaan pääkulkuväylä sisälle Genovan kaupunkiin.

Sekä sen vierellä suloisesti oliivipuiden keskelle piirtyvä Pyhän Andrean luostarin raunio (Chiostro di Sant'Andrea), jonka vierellä sijaitsee myös museona toimiva Kolumbuksen muinainen kotitalo.

Tästä vanhan Genovan sydämestä oli hyvä aloittaa tutustuminen kaupunkiin, joka Rooman rinnalla tuntui suorastaan virkistävän tuoreelta!

Tämän Genovalle omistetun laulun teksti löytyy täältä.