Ja niitähän riittää, sen on taas kesä ja perinteisille radion kesätaajuuksille hakeutuminen osoittanut!
Appivanhempien vierailun lähetessä on myös TAVALLAAN lohdullista tietää, että kun omat tulkkausvoimat hupenevat, voi aina käydä laulamaan. Materiaali ei lopu kesken.
Sillä voimat siinä touhussa toden totta hupenevat. Niin pahasti, ettei edes tilanteen nolous saa enää pistämään stoppia koko lauluhommalle.
Ja mitäpä sitä oikeastaan vastaan rimpuilla. Kun tulkkaajan skarppi sattui pettämään sen pienen kohtalokkaan hetken verran heti ensimmäisellä kerralla etelän ja pohjoisen kohdatessa illallispöydässä, niin peli oli joka tapauksessa menetetty. Tottahan se hiljaisuus ja sanojen puute piti tukkia hakemalla edes yhteisiä säveliä - mistäpä muualtakaan - kuin vanhoista (siis Todella Wanhoista) lauluista.
Ja perinne oli syntynyt.
Nyt appiukon suurimpana huolena onkin se, miten matkalaukkuun saisi lähiruokakauppojen koko valikoiman lisäksi mahtumaan kitaran. Ne Suomen kesään tuikitärkeät toppavaatteet kun voi hyvin hankkia täältä paikan päältä. First things first.
Apua!
Jotta ruokahalut eivät näitä lähitulevaisuuden kauhukuvia (ja ääniä) ajatellessa pakenisi koko viikonlopuksi, olkoon tämä tila pyhitetty kesäradiossa törmäämilleni lauluille, jotka muistuttavat ajasta, jolloin ainoa ja oikea kesä ja koko maailma oli jossain siellä maaseudulla, suomalaisen järven rannalla.
Lämmintä viikonloppua!
Kaikki tarvitsevat välillä tulkkia appivanhempien kanssa, vaikka oltaisiin kaikki natiiveja ;-)
VastaaPoistaHa haa - mahtava kommentti!! Kiitos muistutuksesta ja makeista nauruista!
Poista