Vuokra-auto alle ja kohti viinimaita

Ennen kuin pieni luoteis-Italiaan suunnannut kesäkiertueemme starttasi, jouduin moneen otteeseen vääntämään keskenäni kättä siitä, että oliko määränpään valinta varmasti osunut oikeaan.

Kun siellä toisessa vaakakupissa painoi kuitenkin Sisilia, joka oli taas palannut hirveästi houkuttelemaan Montalbano -manian myötä.

Ja Sisiliahan nyt vaan kuulosti täydelliseltä kesämaalta. Toisin kuin lounais-Italia ja Piemonte, joista minulla ei ollut yhtä romanttista kuvaa.

Paitsi että siellä jossain taustalla kohoilevat Alpit. Jotka taas ovat yhtä kuin talvi.

Piemonte ei siis millään tavalla vastannut sitä aurinkoista ja paratiisimaista kuvaa, jonka piti täyttämän verkkokalvot kesäloman tultua. Ja siksi sääennusteisiin nojannut järkipäätös toden totta - Montalbanoa lainatakseni - rompeva i gabbasisi. Eli sai kulkuseni vähemmän riemuisasti helkkäilemään.

Italiaan oli nimittäin luvattu järkyttävän kehnoa säätä. Ja kuka nyt hakeutuisi huonolla säällä rannalle ruikuttamaan?

No, ei ainakaan italialainen.

Ja täytyy sanoa, että hyvä niin. Kesäkuun alkupuoli näytti nimittäin tältä.

Kelit eivät olleet ihan rantaisat. 

Silti painava pilvikatto sopikin maisemaan suorastaan mainiosti, kun starttasimme Genovasta kohti Piemontea.

Tällainen cupo (synkkä) valo sai moottoritien sijaan valitsemamme pikkutien näyttämään siltä kuin matkustaisimme moottorisahamurhaajan kotikonnuilla.

Ja moottorisaha kuulosti jotenkin paremmalta kuin moottoritie, jolla vedetään tuhatta sataa rekkojen seassa tuolla ylhäällä.

Se että sain kuskin (minä vellipöksy kun en Italiassa meinaa uskaltaa rattiin..) suostumaan jättämään moottoritiet ja valitsemaan pienet maisematiet, sai kaiken näyttämään ja tuntumaan jo lähtökohtaisesti paremmalta.

Matkan varrella oli nimittäin silloin suurempi todennäköisyys törmätä odottamattomiin seikkailuihin.

Kuten vaikkapa näihin kurveissa vastaantuleviin miinoihin.

Sunnuntaipyöräilijöihin.

Mistä tuli muuten mieleeni sunnuntai. Eli päivä, jona halusimme vuokrata auton.

Sepä ei nimittäin Genovan kokoisessa kaupungissa ollutkaan yhtä vaivatonta kuin vaikkapa Roomassa, missä yksi rautatieasema Terminin siivistä on omistettu avustamaan turisteja matkaan, ja josta löytyy mahtava valikoima eri autovuokrausfirmoja päivä kuin päivä.

Koska autonvuokraus oli kuulostanut ehdottomasti parhaalta tavalta ottaa haltuun Italian lounaiskolkka (alueen isojen kaupunkien Genovan, Milanon ja Torinon muodostamassa kolmiossa välimatka kaupungin kuin kaupungin välillä on moottoritietä pitkin noin kaksi tuntia), vaati pientä salapoliisityötä selvittää lähin avoin vuokrafirma.

Meinasi pieni epäuskokin iskeä, kunnes selvisi, että Genovan lentokenttä tarjoaa autonvuokrauspalveluja myös viikonloppuisin. Ja sinne pääsi mahtavan näppärästi (tosin viikonloppuisin vain noin kerran tunnissa) Volabus -linja-autolla, joka aloittaa matkansa Brignolen rautatieaseman edestä, ajaa poikki kaupungin päärautatieasemalle Piazza Principelle ja sieltä lentokentälle. 6€ maksavan lipun voi ostaa KÄTEISELLÄ kuskilta ja matkaan menee puolisen tuntia.

Kun välttelee moottoriteitä, ei vastaan tule tietullejakaan. Moottoriteillä matkustaessa täytyy pitää mukanaan
aina myös PIENTÄ käteistä ja mieluusti kolikoita. Valkoisten taulujen alla kelpaa vain puhdas raha,
sinisten alla pankkikortti ja keltaisista päräyttävät ohi Telepass -sopimusasiakkaat.

Tietullit välillä Torino-Genova jäivät pikkaisen alle 10 euron.

Pieni sivuhuomautus liittyen autonvuokraukseen. Netin kautta löytynyt Firefly -palvelu tarjosi pienen Fiat Panda -auton hintaan 24€/päivä. Kuskin vaihto maksajasta/varaajasta toiseksi henkilöksi maksoi 8€/päivä ja täysvakuutus 15€/päivä. Vuokrausta varten olisi passi ollut kiva ylläri (jäi Roomaan..). 

Isoin yllätys oli se, että auton todellinen vuokraaja Hertz varasi luottokortilta 1500 euron verran vakuutusvaraa vuokraperiodin ajaksi. Tätä ei tapahtuisi jos auton olisi vuokrannut suoraan Hertziltä (samoin kuin mahdottoman monimutkaisilta kuulostavia rahansiirtoja onnettomuuden sattuessa). Varaus ei myöskään poistunut tililtä lopulta automaattisesti ja vaati muutaman puhelinsoiton sekä vuokrafirmaan että suomalaiseen pankkiin. 

Tiedoksi vaan. Älä turhaan soita sinä tapauksessa ainakaan sinne suomalaiseen pankkiin.

Mutta kun siis lopulta reitti oli selvä ja kulkuväline alla, saattoi keskittyä katselemaan taas ympärilleen.

Ligurian Apenniineja, jotka on ylitettävä jos Genovasta aikoo kohti pohjoista.

Hylättyjä teollisuushalleja.

Kyläpahasia, joissa asuu varmaan vielä vampyyreja. Tai vähintään zombeja.

Portteja, jotka eivät johda minnekään.

Paikoilleen pysähtynyttä aikaa.

Joidenkin sunnuntaista tylsyyttä.

Ja lopulta myös hieman keventynyttä pilvipeittoa ja maastoa, jossa väreili toivo.

Tuolla jossain kohoilevat Langhen viinialueen kukkulat.

Aurinko paistaa ehkä jo tänä iltana.

Hiljaa hyvä tulee.

Teksti löytyy myös täältä.