tiistai 19. maaliskuuta 2013

Rikottuja sääntöjä ja opittuja ohjeistuksia


Siitä lähtien kun italialainen ruoka astui elämääni, aloin tulla myös ravituksi lukuisilla säännöillä ja ohjeilla liittyen siihen miten sitä tulisi oikeaoppisesti tehdä ja syödä.

Osa näistä säännöistä muuttui ajan myötä huomaamatta normistoksi, osaa en halunnut edes ymmärtää ja osa taas piti ottaa käyttöön heti, jos halusin, että ruoka maistuu myös italialaisille vieraille. Jotkut säännöt ovat auttaneet tekemään yksinkertaisesti parempaa ruokaa, ja osalle viittaan kinnasta edelleen, jos siltä tuntuu.

Monet näistä säännöistä ovat nyttemmin jo italialaisen ruokakulttuurin yleistietoa, jotkut taas saattavat kuulua pelkästään oman lähipiirini uskomuksiin.

Yhtä kaikki, näiden sääntöjen läpikäymisestä on syntynyt useita hauskoja keskusteluja juurikin ruoan äärellä, ja sellaisiin leppoisiin keskusteluihin sytytän toivottavasti kipinän seuraavalla omalla listallani  siitä mitä italialaiset ovat minulle ruoasta opettaneet. Muun muassa.



OPINTIELTÄ POIMITTUA 

Makua varten ruokaan ei tarvitse tunkea kilokaupalla sipulia ja/tai valkosipulia. 

Mustapippuria ei tarvitse tyrkätä joka paikkaan. 
Ei varsinkaan silloin, kun ruoassa on jo käytetty peperoncinoa.

Jos lämmintä kalaa tai äyriäisiä on maustettu etikalla, 
niin kala on todennäköisesti ollut pilalla.

Lihan ja kalan makua ei pidä peittää turhilla kastikkeilla.

Pizzaan ei laiteta oreganoa tai valkosipulia 
(paitsi silloin kun lautasella on marinara-pizzaa).

Salaatin, lihan ja kalan maustamiseen riittää oliiviöljy, suola ja sitruuna.

Ketsuppia ei lisätä pastaan 
(eikä paljon muuallekaan).

Kana ei kuulu pastakastikkeeseen. Ei myöskään pizzaan.

Hedelmät (ananas, persikka) syödään aterian päätteeksi, 
ei pizzassa tai pastakastikkeessa.

Juustoa ei lisätä pastaan, jossa on kalaa tai muita mereneläviä.

Pastaveden pitää olla kunnolla suolattu, 
muuten pasta ei maistu millekään.

Ruokapöydässä on leipää, mutta ei voita tai muita särpimiä. 
Leivällä voi siivota lautaselta viimeisetkin herkulliset kastikkeenjämät 
(hienostelupaikoissa tämä kannattaa kuitenkin tehdä hieman salaa).

Pasta ei ole lisuke.

Pastakastike sekoitetaan pastaan pannulla, 
sillä ei ole tarkoitus koristella yhteenliimautunutta pastaklönttiä.

Carbonaraan ei laiteta kermaa. 
Eikä liioin kinkkua.

Pizzaa saa syödä käsin.

Lusikankäyttö pastankierittämisessä on vähän junttimaista.

Salaatti syödään vasta ruoan päätteeksi.

Ruoan päälle juodaan espressoa, ei cappuccinoa.




Näitä löytyy takuuvarmasti lukuisasti lisää - ja olenkin täällä pelkkänä korvana kuulemassa minkälaisin ohjein muita on saateltu italialaisen keittiön saloihin!


Säännöistä on kyse tässäkin.
Teksti löytyy täältä.

8 kommenttia:

  1. Mustapippuri-pecorino"sääntöä" en ollut kuullutkaan, muut taisivat olla tuttuja joko retkiltä, sisilialaiselta (täällä asuvalta) ystävältä tai kirjoista. Isoa osaa tulee kyllä noudatettua itsekin, varsinkin siis italialaista ruokaa laittaessa.
    En muuten tajua, miten jotkut juovat maitokahvia ruoan jälkeen, siinähän voi ravintolan henkilökunnalle tulla mieleen, että asiakkaalle jäi nälkä...
    Mukava blogi tämä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni tärkein oppi on varmaan ollut juurikin se, että en enää varmuuden vuoksi etsi ruokiin makua (ihan) kaikista purkeista. Sitä on tullut harrastettua.. Cappuccinon himon ymmärrän kyllä siinä mielessä, että monelle italianmatkaajalle se taitaa kuitenkin olla vielä aika harvinaista herkkua, ja jokainen mahdollisuus sen nauttimiseen kannattaa (ja pitää!) käyttää hyväkseen. Paikallisille siinä on kyllä ihmettelemistä, varsinkin kun suolainen ruoka ja maito sen päälle on ihan kirosana. Tervetuloa vaan suomalaiseen ruokapöytään! Cappuccinon suosiota saattaa myös selittää se, että ainakin Suomesta niin surullisen harvoin saa hyvää espressoa, että harva edes tietää miten hyvää se voi oikeasti ja oikein tehtynä olla.

      Poista
  2. Hyviä sääntöjä, osa tuttuja entuudestaan osa uusia =) NEK on yksi minun suokki italialainen laulaja. Todella hyviä monia biisejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos sait näistä kiveenhakkaamattomista säännöistä uusia idiksiä! Ja kyllä, Nek on aika ihku monin tavoin..!

      Poista
  3. Hauskoja ja päteviä kulinaarisääntöjä! Näitä lukiessa tuli mieleen, miten paljon tätä polemiikkia käydään myös italaisissa elokuvissa, ainakin niissä mitä on osunut kohdalle. Scolan Illallinen -leffassa ketsuppipurkki viedään japanilaiselle perheelle "asiakas on aina oikeassa", vaikka se onkin tarjoilijoiden mielestä ihan törkeetä.
    Montalbano-sarjassa (Ah, Salvo!) vain juntti apulaiskomisario laittaa parmesaania mereneläväpastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavan kivoja poimintoja fiktiivisestä Italiasta, kiitos!! Näin ne totuus ja taru ovat toisinaan ihan yksi yhteen! Itsekin tunsin - tai paremminkin toivoin - olevani komediaelokuvan päähenkilö "hemmotellessani" italialaista muinoin kana-gorgonzola -pastalla.

      Poista
  4. Lisäisin myös, että viiniä saa juoda lasillisen myös lounaalla :) Tämä on tosin Ranskasta opittu tapa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaah - lempisääntöni! Pätee mainiosti myös Italiaan - ja elämään ihan ylipäänsä!

      Poista